Eino järjesti rullakkotanssit

Sunnuntaina Einon päivänä saapui nimipäivän mukaan nimetty Einomyrsky myös Hämeenlinnaan. Ympäristökunnissa se aiheutti sähkökatkoja, mutta Hämeenlinnan keskusta taisi säästyä niiltä. Kovia tuulenpuuskia sensijaan oli ja puiden oksia lenteli melkoisesti pitkin jalkakäytäviä ja ajoteitä.

Koulun pihalla Eino käyttäytyi kuin pahainen "kakara". A- ja B-rakennuksen välissä on paikka, jossa säilytetään yritysten tyhjiä rullakoita. Kuskit ottavat niitä vaihtelevasti takaisin, jonka vuoksi niitä on kertynyt pihalle vähän turhan paljon.

Takaoven vieressä on kartongille tarkoitettu 600 litran astia, johon oli laitettu kartongin lisäksi pahvilaatikoita. Pahvit kuuluisivat alla olevaan pahville tarkoitettuun siniseen konttiin. Kartonkiastia oli tumpattu niin täyteen, että kansi oli auki ja tottakai Eino kävi siihen käsiksi.

Eino vei kartonkiastiaa kuin "kuoriämpäriä" ympäri pihaa nostaen kartonkijätteen ilmaan, josta se levisi ympäri takapihaa. Tämän voi todentaa kuvista.

Rullakoilla oli varmasti hauskaa, kun pääsivät mysrkyn "silmään". Onneksi oli sunnuntai eikä autoja ollut pysäköitynä omilla paikoillaan. Nimittäin peltivaurioilta ei olisi vältytty.

Yllättävää oli, että kaikki rullakot pysyivät pystyssä. Ilmeisesti Eino on katsonut "Tanssii tähtien kanssa" -ohjelmaa ja oppinut viemään partneriaan hyvin.

Rullakot löytävät omille paikoilleen (autettuna) ja kartongit kerätään pois. Oikealla lajittelulla olisi  vältetty roskaaminen. Täytyisi myös miettiä, miten rullakkomäärää saataisiin vähennettyä. Nyt niitä on liiaksi asti. 

Nyt on Eino mennyt menojaan ja tänään Tenhon päivänä ilma näyttää todella lupaavalta. Mikäs sen mukavampaa aloittaa työviikko.

Ympäristö on siellä missä sinäkin

Lähde mukaan kävelylenkille tämän blogin myötä katsomaan mitä kaikkea luonnosta löytyy. Matkassa mukana on Iines ja  kamera. Kamera "käy" yllättävän usein, koska kuvattavaa on paljon, huomattavasti enemmän kuin tässä esitän.  "Joku" on ollut liikkeellä vähän siellä tai täällä ja jättänyt jälkiään tuleville sukupolville. Hämmästyttääkö sinua alla olevat löydökset?
 

Iines tarkkana valmiina löytämään kuvattavaa

Ensimmäinen löytö oli jakkara keskellä metsää polun reunassa. Siinä voi heikkojalkainen huilata, mutta ehkä paikka on kuitenkin väärä.

Ja heti vieressä autonrengas heitettynä pöheikköön. Kyllä on ollut viitseliäisyyttä roudata se paikalle.

Roskia on metsä täynnä, karamellipapereita ja kaikkea muuta, mistä on haluttu eroon.

"Joku" ei jaksa enää kävellä vaan kiertää Ahveniston pururadan mopolla. Tarkoitus ei ole kaivaa esiin, ketkä kolme "Jokua" oli näin liikkeellä, vaan yleensä herättää keskustelua siitä, missä mopoilla saa ajaa.

"Joku" on lähtenyt uimareissulta kotiin ilman boksereita, toivottavasti hänellä oli kuitenkin farkut tai verkkarit jalassaan, ihan vaan ympäristön parhaaksi.

"Joku" taiteilee

Taidetta, onko tämä nyt sitten hienoa vai ei, onkin toinen asia. Taide jakaa mielipiteitä, mutta siitä voidaan varmaankin olla yhtä mieltä, että tämä taide on väärässä paikassa.

 

Hyppyrimäki

 "Joku" on päättänyt päättää tämän pyörän päivät.

 

 

Trimmauksen jäljet

"Joku", luultavasti koira, on päässyt turkistaan eroon. Linnut olisivat varmasti tyytyväisiä näistä karvoista pesän rakennusvaiheessa, mutta näin syksyllä niille ei ehkä löydy käyttöä.

"Joku" on varmaan sanan mukaisesti kävellyt aidan läpi tai sitten purkanut patoutumiaan siihen.

Tod. kauniit muovikoristeet

Jos ei maassa niin sitten puussa. Järki hoi, älä jätä, vai onko jo myöhäistä?

Metsässä itsessään syntyy luonnollista taidetta ajan kuluessa.

"Joku" roskaa täällä

ja täällä

 Ei ole energiajuoma antanut energiaa siihen, että tölkki olisi joutunut sinne minne kuuluu, kierrätykseen.

Mikä ei kuulu joukkoon?

Upea syksyinen maa, mutta mikä mättää?

Tumppi tumpista tumppiin

"Jonkun" tumppi

Tiesitkö, että vuodessa noin 4,5 biljoonaa (4 500 000 000 000) tumppia joutuu ympäristöön. Filtteri on valmistettu selluloosa-asetaatista, jossa on vaarallisia ympäristöön liukenevia kemikaaleja, mm.. kadmiumia, arsenikkia ja lyijyä. Filtterin maatuminen saattaa kestää jopa 12 vuotta eli jos 17-kesäinen nuori heittää tumpin luontoon, niin se on maatunut silloin kuin samainen "nuori" täyttää 29 vuotta. Sama vertaus pätee tietysti keski-ikäisiin ja vanhoihin ihmisiin. 12 vuotta on pitkä aika eteenpäin ajateltuna. Siinä ehtii jo käydä peruskoulun (9 v) ja toisen asteen opinnot (3v).

Sadevesien ja tuulen mukana veteen joutuneet vaaralliset kemikaalit huuhtoutuvat vesistöjen ekosysteemiin, liukenevat sinne ja "maybe" me löydämme lopputuloksen vielä konkreettisesti edestämme.

"Jonkun" käsine

Pitäisikö olla käyttöohje? Avaa kansi ja pudota roska astiaan. Sulje tämän jälkeen kansi.

"Joku" on kaatanut roska-astian, jonka jälkeen linnut ovat pitäneet kunnon pidot.

Luonnon kanssa voi myös "leikkiä" siten, että siitä pääsee nauttimaan mahdollisimman moni.

Tämäntapaiset teemat ovat hallittuja, ne alkavat ja loppuvat. Puut on puettu neuleisiin, joita saamme ihailla siihen asti, kunnes ne riisutaan.

Nyt on kävelylenkki tehty.Toivottavasti "Joku" et ole sinä eikä ystäväsikään. Siisteys on niin pienestä kiinni: tumpit tuhkikseen, roskat roskikseen ja kaikki minkä voi kierrättää kierrätykseen. Ne ovat pieniä tekoja, mutta niillä on kauaskantoiset seuraukset.

Koripallo keskellä Ahveniston järveä....ei, vaan merkkipoiju odottaa talvea, jäitä ja avantouimareita. Aloita sinäkin, nyt on juuri oikea aika totuttaa kroppa kylmenevään veteen (nyt noin 8 astetta). 

Avantouinti laittaa veret liikkeelle, auttaa jaksamaan tässä maailman menossa ja antaa myös "potkua" ympäristöystävällisyyteen (ei tutkittua tietoa, vaan perustuu kokemukseen).

Uudisrakennuksen lajittelusysteemit

Tarkoitukseni on kiertää kaikki Ammattiopisto Tavastian rakennukset ja liittää ne tänne blogiin jäteasioineen. En kuitenkaan esitä mitään aikataulua, koska elämä on täynnä "muuttuvia tekijöitä". Tänne siis ilmestyy tarinoita epämääräisessä aikataulussa. ;)

Aloitan kierroksen uudisrakennuksesta (Hattelmalantie 25, I-rak), jonka jätejärjestelyissä olen ollut mukana kyynärpäitäni myöten. Ei ole helppoa, ei, tietää, kuinka paljon jätettä kertyy viikossa, kun toimintaa ollaan aloittamassa. Jäteastioiden määrä ja tyhjennyskerrat on sovitettava siten, ettei jätevuoria pääse syntymään. Kuuden viikon kokemuksella astioita on lisätty sen verran kuin varastoon mahtuu. Seuraavaksi on lisättävä tyhjennyskertoja, jos astiat eivät riitä "kerta viikko -tyhjennykseen".

R

Rakennuksen takalaiturilla on ns. jätehuone. Ovi peilaa hyvin myös paparazzin.

Kun astutaan ovesta sisään, niin todellisuus paljastuu.Kuivajätteet eivät ole mahtuneet kahteen 600 litran astiaan.

Varastossa on 2 kuivajäteastiaa (660 l), 2 biojäteastiaa (200 l), 2 pahvi/kartonkiastiaa (600 l), metallille ja lasille 200 litran astiat sekä ruokaöljylle kaksi pientä sinistä tynnyriä.

Ensin kuviteltiin, että biojätteet mahtuvat yhteen 200 säiliöön, mutta ei toivoakaan. Nyt huoneessa on kaksi astiaa ja tulevaisuus näyttää, riittävätkö ne.

Biojätteeseen saa Hämeenlinnassa laittaa vain hedelmien ja juuresten kuoret, kahvinporot, suodatinpussit ja teepussit, ruoantähteet, kananmunankuoret, kuivuneet ja pilaantuneet elintarvikkeet ja lihan ja kalan perkuujätteet.

Biojätteeseen ei saa laittaa biohajoavia muovipusseja (huom. ruoantähteet laitetaan normimuovipussiin), nenäliinoja, servettejä, munakennoja, kuolleita kasveja, multa ja puutarhajätteitä eikä lemmikkien ulosteita tai häkkien siivousjätteitä.

St1 valmistaa biojätteestä bioetanolia liikenteen polttoaineen raaka-aineeksi. Biojätteen mukana tulleet muovipussit hyödynnetään energiana. Koska biohajoava muovipussi sulaa prosessissa "venyväksi liisteriksi", joka on vaikea erottaa muusta massasta, sitä ei saa käyttää.


Lisäksi rakennuksen takana on ulkovarasto lajitteluun.

Ulkovarastossa/häkissä on 2 kuivajäteastiaa (600 l), yksi paperiastia (600 l) ja yksi 600 litran astia pahville/kartongille.

Astiat tyhjennetään kerran viikossa ja nyt seurataan riittääkö se, vai onko osa astioista tyhjennettävä kaksi kertaa viikossa.

Sisältä löytyy tuhottaville papereille oma tietosuoja-astia, joka tyhjennetään tarvittaessa.

Eikähän tämä annos riitä jäteasiaa tällä kertaa.


Loppukevennys roskaajille:

"Mikä se nyt mättää, et ne roskat pitää jättää?" (Eilan, Rap-mummon roskarap)

Jalanjäljet

Jalanjälkiä on isoja ja pieniä. Joillakin on isommat kengät kuin toisilla. Puhutaan myös isoista saappaista. "Joku astuu toisen saappaisiin" -tapauksessa jäljet, jotka jäävät näkyviin, ovat kuitenkin omat eivät sen toisen.

Menneellä viikolla lukiessani aamulehteä "törmäsin" Jeren jalanjälkeen, nimittäin hiilijalanjälkeen, joka viritti minut ottamaan asian esiin tässä blogissa.

Hiilijalanjäljella tarkoitetaan sitä, kuinka paljon tuotteen ja/tai toiminnan elinkaaren aikana syntyy kasvihuonekaasuja. Kasvihuonekaasuilla taas on merkitystä ilmaston lämpenemiseen.

Testaa oman hiilijalanjälkesi koko


Testi kertoo selkeästi, mistä kaikesta hiilijalanjälki muodostuu. Testin mukaan minun hiilijalanjälkeni on hiukan keskimääräistä suurempi, joka johtuu käsittääkseni siitä, että matkustan muutaman kerran vuodessa lentokoneella. Niinpä, en kuitenkaan kaukomaille, joka kasvattaisi jälkeä huomattavasti.

Voit testata hiilidioksidipäästösi myös tällä toisella mielenkiintoisella testllä.
Ilmastodieettitesti

Toinen jalanjälki, jota käytetään kestävän kehityksen mittarina on ekologinen jalanjälki, joka kuvaa sitä, "kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn" (Wikipedia). Ekologinen jalanjälki ilmoitetaan pinta-alana, maapalloina.

Vesijalanjälki
Vesijalanjälkitesti laskee suoran ja piiloveden kulutuksen. Keskiarvo suomalaisilla on noin 4700 l/pv (huh huh). Minulla jäi tulos piirun verran tuon alle.


Onneksi meillä Suomessa on vettä omasta takaa. Täytyy lähteä nauttimaan luonnonvedestä. Nautinnon tuo uiminen Ahveniston järvessä.

Tupa pakka tupakka

Tupakointi on asia, joka kirvoittaa mieliä, siitä riittää keskusteltavaa. Ajan mittaan monet väittelyt on käyty tupakoivien  ja tupakoimattomien kesken. Tupakkatauot olivat ja ehkä vieläkin ovat monelle ns. "kuuma peruna".

Lain mukaan tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myynti ja muu luovuttaminen alle 18-vuotiaalle on kielletty. Jos lakia noudatettaisiin kaikilta osin, niin yksikään alaikäinen ei polttaisi. Mutta laki ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa ainakin tässä asiassa.

Oppilaitoksen järjestyssäännöissä on selkeästi kerrottu että oppilaitoksen alueella ei saa tupakoida.
"Tupakkatuotteiden käyttö (mukaan luettuna nuuska) on kielletty oppilaitoksessa ja sen ulkoalueilla. Näillä järjestyssäännöillä kielletään myös sähkötupakan käyttö oppilaitoksen alueella" (perustuu tupakkalakiin L698/2010).

Ennen lain voimaantuloa oppilaitoksella oli selkeät tupakkapaikat omalla tontilla ja näin jälkikäteen voi sanoa, että se toimi, tumpit "löysivät" tiensä tuhkakuppeihin. Nyt tupakointi tapahtuu oppilaitoksen rajojen ulkopuolella ja vaikka rajoilla on myös tuhkiksia, niin tumppeja ja muuta roskaa kertyy jalkakäytäville ja pientareille luvattoman paljon.

Moni ei tule ajatelleeksi, että uudisrakennuksen edusta, Tavastia Areenan ympäristö, kävelytie K-rakennukseen ja pysäköintipaikat ovat oppilaitoksen aluetta eli niissäkään ei saa tupakoida.

Tupakointikielto koskee siis myös vieraita, asiakkaita, aikuisryhmiä jne. myös viikonloppuisin.

Uudisrakennuksen pihalta pongasin tänään kaksi herrasmiestä tupakoimassa rakennuksen edessä olevilla penkeillä. Kiltisti he kuitenkin siirtyivät polttamaan viimeiset sauhunsa tontin ulkopuolelle. Muutama kieltotaulu olisi tarpeen tällekin alueelle.

Jaa, että miksi tästä aiheesta juuri nyt? Ylitän nykyään Hattelmalantien useita kertoja päivässä ja voin todeta, että passiivinen tupakointini on lisääntynyt sen myötä. Ei hyvä! Haluaisin olla myös näkemättä sen kaiken kuvottavan epäsiisteyden, joka vallitsee näillä ns. tupakkapaikoilla.
Pliis, laittaisitko sen tumppisi tuhkikseen? Kiitos.

"Alkajaiset"

Kuten huomaatte jo otsikosta, niin tämä blogi ei tule olemaan vakavailmeinen eikä tiukkaa asiatekstiä, vaikka ympäristöön liittyvät asiat pitääkin ottaa vakavasti. En myöskään ole kovin tarkka tekstin kielioppiasusta, joten mikäli tekstissä on virheitä, älä jää niihin "kiinni".

Tässä alkajaisiksi kerron vähän taustoja.
Olen Koulutuskuntayhtymä Tavastian ympäristöryhmän puheenjohtaja. Varsinainen työni on hotelli-, ravintola-, catering- ja elintarvikeosastolla, jossa olen koulutuspäällikkönä. Olen kiinnostunut monenlaisista asioista ja mm. ympäristöasiat kuuluvat niihin. En ole "vihreä" sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan värien suhteen olen kaikkiruokainen. Sen sijaan en ymmärrä roskaamista, toisten kiusaamista, välinpitämättömyyttä jne.

Tämä blogi tulee käsittelemään pääasiassa ympäristöön liittyviä asioita oppilaitoksen eri pisteissä. Itse työskentelen Hattelmalantiellä, joten käytännössä eniten tarinaa tulee tältä kampukselta.

Otan kuvia erilaisista kohteista ja minulle voi myös lähettää asiaan liittyviä kuvia sähköpostin välityksellä osoitteeseen merja.kytoaho@kktavastia.fi.

Ympäristöryhmä koostuu eri koulutusalojen ja kuntayhtymäpalvelujen henkilökunnasta ja opiskelijoista. Ryhmässä on 20 varsinaista jäsentä, joista  neljä on opiskelijajäseniä. Ryhmä kokoontuu keskimäärin neljä kertaa vuodessa. Seuraava kokous on syyskuussa, jossa päivitetään prosessikuvaus, jäsenet yms. vastaamaan nykytilaa.
Meillä on käynnissä kestävän kehityksen ammatillisen opetuksen itsearviointi. Syksyn aikana perustutkintoja  analysoidaan kestävän kehityksen "silmälaseilla" ja kirjataan miten keke on huomioitu opetuksessa. Mutta niistä tulevissa teksteissä enemmän.

Ympäristöryhmän tavoitteet on määritelty näin:

• ylläpitää kestävää kehitystä ja ympäristöajattelua osana opetusta ja oppilaitoksen arkitoimintoja
• seurata ja raportoida kestävän kehityksen ja ympäristöajattelun toteutumista sekä lainsäädännön ja määräysten noudattamista
• vastata ympäristöasioiden tiedottamisesta henkilökunnalle
• päivittää ympäristöohjeistuksia
• osallistua kestävän kehityksen koulukohtaisen opetussuunnitelman laatimiseen
• välittää opetusmateriaalia esim. teemaviikoin
• järjestää ympäristöasioihin liittyvää koulutusta henkilöstölle ja opiskelijoille
• tiedottaa ympäristöasioista henkilökunnalle ja opiskelijoille
• säilyttää Ammattiopisto Tavastian jäsenyys Hämeenlinnan kestävän kehityksen johtoryhmässä
• pitää yhteyttä muihin sidosryhmiin
• hoitaa muita kestävän kehityksen toimintaan liittyviä asioita  

Oppilaitoksessa on perinteinen teemaviikko syksyllä viikolla 41, jolloin myös ympäristöasiat näkyvät oppilaitoksen arjessa tavallista enemmän.

Lopettelen tähän ensimmäisen kirjoitukseni. Mikäli sinulla on mielessäsi jokin asia/juttu, joka liittyy kekeen, niin ota yhteyttä. Tulen katsomaan, kuvaamaan ja mikäli olen itsekin asian takana, niin teen siitä oman jutun tänne.

Ja vielä, annan itselleni myös vapauden laittaa tänne heittelehtivän mielialani mukaisia kuvia :)

Suomalainen rapu viihtyy kirkkaissa happirikkaisissa vesissä. Se on herkkä ympäristömyrkyille. Hyvissä olosuhteissa kasvaneet ravut ovat monikäyttöistä lähiruokaa. Ne ovat nyt parhaimmillaan, joten nauttimisiin!