lauantai 22. joulukuuta 2018

22 Pakkomielle

Keräilystä voi tulla pakkomielle siinä vaiheessa kun ihminen ei enää hallitse sitä. Hamstraus on talteen keräilyä, harvinaisuuksien metsästämistä,ja mm. postimerkkien keräilyä.

Katariina Ponteva on kirjoittanut kirjan Hamstraus hallintaan, jossa kahdeksan pakkokeräilyn oireista kärsivää kertoo oman tarinansa.
Huolestuttavia merkkejä on jos hamstraaja alkaa salata harrastuksensa tai keräilee ei-järjellisiä tavaroita, esim. wc-paperin hylsyjä. Keräilypakko on iso ongelma myös hamstraajan läheisille. Lähinnä tilan puute toisen tavaroille tulee mieleen.

Ponteva on listannut piirteitä, jotka ovat tunnusomaisia keräilijälle.
Perfektionismi:  Ei kannata aloittaa raivaamista, jos ei saa kaikkea kerralla kuntoon.
Nuukuus: Jos saa halvalla, kannattaa ostaa. Reserviä pitää olla.
Muistojen vaaliminen: Halu tehdä tai käyttää jotain mitä on käyttänyt tärkeissä tilanteissa..
Identiteettikriisi: Ei pysty luopumaan asioista, jotka ovat jo menneet.
Turvallisuushakuisuus: Tavarat korvaavat ihmiset, ne ovat turvallisempia ja niistä saa mielihyvää.
Syyllisyys: Lahjoista ei voi luopua.

Jaahas, mitenköhän tähän pitäisi suhtautua. Minulla on mukeja enemmän kuin "laki sallii", mm. melko paljon muumimukeja, mutta myös kuvassa näkyviä Marimekon ja Iittalan mukeja.
En lue itseäni himohamstraajaksi, mutta melko lähellä sitä ollaan.
Paljon mukana kulkee myös itselle tärkeita astioita ja mm. kirjoja. Ei raski luopua vaikka ei oikeastaan tee niillä mitään. Mutta jos joskus tai sitten kun jää eläkkeelle...
Mieti, keräätkö sinä jotain?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti