Punaportin joulukalenteri 2020 luukut 19-25

 

Luukku 19

Opiskelijat ovat jo joululomalla, mutta tällä kuvalla palataan vielä viime viikkoon. Olemme leipomossa, jossa ykkösvuoden opiskelijat leipovat mm. näitä suklaa-kirsikkakakkuja. Uskalsimme poseerata kuvauksen ajan raakojen kakkujen vieressä. Opiskelijat ovat hybridiopetuksessa, joka jatkuu edelleen ensi vuoden puolella. Se tarkoittaa sitä, että isot ryhmät on jaettu kahtia, toiset ovat kotona, toiset koulussa. Jos on teoriaa, niin kaikki voivat opiskella Teamsin kautta kotona. Toisille etäopiskelu sopii, toisille ei. Käytännön opetuksessa paikalla olo on oppimisen kannalta tärkeää. Yhden näistäkin kakuista voisi tietysti paistaa kotona, mutta sarjatyö ei enää onnistu ja ammattilaisten laitteet puuttuvat. Eikä kotona ole kaikkia leipomossa tarvittavia raaka-aineitakaan.

Toivotaan, että ensi vuosi on erilainen. Opiskelijoilla on onneksi nyt loma ja he voivat ensin levätä ja sitten kerätä energiaa ensi vuoteen. Myös opettajat ja ohjaajat tarvitsevat lepoa.

Meillä taitaa olla tiedossa siivousta, leipomista, kauppareissuja ja ruoan valmistamista. Ihan kiva juttu. Joulua ei onneksi ole peruttu.

Luukku 20

Jouluun on enää neljä yötä. Joillekin lapsille se voi olla ikuisuus ja toisaalta joillekin aikuisille aivan liian lyhyt aika tehdä kaikki jouluvalmistelut. Meille se on just sopivasti. Eilen laitettiin vielä viimeisiä ulkovaloja ja kuvassa istummekin katajakranssin keskellä. Pikkusen piikit pistelevät. Emäntämme kertoi torimyyjälle, että hänen entisessä työpaikassaan eläkkeelle lähtijöille lämmitettiin aina sauna ja siellä henkilö vihdottiin katajavihdalla. Hui! Tämä pistely on varmaan aika pientä vihtomisen rinnalla.

Katajakranssin ympärille kieritettiin kymmeniä metrejä jouluvaloa ja hyvä siitä tuli. Nyt sen valo loistaa ulko-oven vieressä. Vihdoista tai joidenkin mielestä vastoista puheen ollen, emäntä osti torilta kaksi normaalia saunavihtaa ja lupasi vihtoa jouluaattona meidätkin. Vähän jännittää, mutta sittenhän sekin tulee koettua. Mukavaa sunnuntaita. On neljäs adventti.

 Luukku 21

Tänään on vuoden lyhyin päivä. Sitä sanotaan talvipäivän seisaukseksi. Hämeenlinnassa aurinko nousee klo 9.34 ja laskee jo klo 15.08. Päivän valoa riittää 5 tuntia 34 minuuttia. Se ei ole paljon se, varsinkin nyt kun ei ole edes lunta antamassa valoa. Hämeen linna sen sijaan on valaistu vielä Tapaninpäivään saakka. Tänään siellä on viimeistä iltaa neljäs valaisukilpailussa pärjännyt työ. Sen nimi on Värileiskaus ja nähdyistä kuvista päätellen se on onnistuttu toteuttamaan suunnittelijoiden toiveiden mukaisesti. Suunnittelijat ovat Kaivokadun päiväkodin Pikkuverka -ryhmän 12 lasta, jotka ovat tosi aktiivisia tekemään erilaisia juttuja. On varmasti hienoa katsella Hämeen linnaa juuri sellaisena valonpilkahduksena kuin sen on halunnut näyttää kaikille ihmisille. Me poikkesimme edellisellä linnareissullamme Joulupihalla, jossa on kaikenlaista kivaa ulkona ja sisällä. Jäimme poseeraamaan Ruttotohtorin ohjetaulun viereen, jossa kerrotaan miten pitää käyttäytyä, jotta kamala virus ei leviäsi. Tänä iltana me olemme taas näissä maisemissa. Hyvää alkavaa jouluviikkoa teillekin.

 

Luukku 22

Löysimme Hämeenlinnan suurimman lumikasan. Kävimme hifistelemässä moottoriradalla, jossa kolme lumitykkiä on tehnyt viime viikkoina lunta niin paljon, että varikkolenkkiä pääsee jo hiihtämään. Meillä ei ollut suksia mukana, mutta kiipeilimme lumikasassa. Tätä lunta voidaan kutsua keinolumeksi, tykkilumeksi tai tekolumeksi. Lunta syntyy, kun painevettä ammutaan tykistä paineella ilmaan. Paras tykityslämpötila on 0...–5 °C:sta. Nykyään hiihtokeskuksissa on hybriditykkejäkin, jotka usein rakennetaan kiinteästi paikoilleen. Tykkilumi on kestävämpää kuin tavallinen lumi. Tykillä syntyy lumikiteitä, jotka eivät sisällä niin paljon ilmaa kuin tavalliset lumihiutaleet. Sen vuoksi tykkilumesta saadaan tehtyä tiivis kestävä lumipatja, joka kestää lämpötilavaihtelujakin paljon paremmin kuin oikea lumi.

Meille pieni yllätys oli, että tykkilunta tehdään koko Suomessa, myös Lapissa, jossa lunta on paljon enemmän kuin täällä etelässä. Joko sinä olet käynyt hiihtämässä varikolla?

 Luukku 23

Hyvää aatonaattoa. Toivottavasti ette ole niin kiireisiä, että unohdatte tärkeimmän, läheisienne muistamisen. Me pääsimme vierailemaan 95-vuotiaan Tuovin luona puolen tunnin verran. Hän oli tosi yllättynyt ja iloinen meistä. Itsellekin tuli niin hyvä mieli, kun näki, kuinka onnelliseksi Tuovi tuli saadessaan meidät syliinsä.

Nyt kun koronan vuoksi ei suositella isoja perhejouluja, pitää miettiä muita keinoja. Vanhoille ihmisille joulukortti tai mikä tahansa kortti tai kirje merkitsee paljon enemmän kuin me digidigitontut kuvittelemmekaan. Vanhanaikainen puhelukin piristää heitä kummasti, ei aina tarvitse olla skype- tai muuta videoyhteyttä. Vaikka vierailemaan ei pääsisikään, jouluherkkuja tai muita muistamisia voi viedä hoitajille, jotka toimittavat ne perille.

Meitä jo pikkusen jännittää huominen jouluaatto. Siitä tulee varmasti ihan erilainen kuin mihin olemme tottuneet Tonttulassa. Tänään meillä on ohjelmassa vielä siivousta, ostoksilla käymistä ja somistamista. Onneksi on puuhaa, niin ei ehdi jännittää.

 Luukku 24

Tänään on vuorossa Joulusauna, jossa kaikki jännitteet haihtuvat löylyihin. Saunomisella on pitkät perinteet. Suomalainen sauna kuuluu itäiseeen saunaperinteeseen. Se perustuu kosteaan höyryyn, joka saadaan heittämällä vettä kuumille kiville.

Puilla lämmitettävissä saunoissa on oma tunnelmansa kuten myös savusaunoissa. Tämä on sähkösauna, eikä täältäkään tunnelmaa puutu. Täällä myös kaksi saunatonttua, jotka eivät taida ihan vastata mytologian saunatonttua, saunan haltijaa. Saunasta on olemassa paljon muitakin tarinoita, joihin voitte itse perehtyä.  Yksi kuitenkin vielä, on olemassa loitsu, jolla saunassa on parannettu yskää.

"Mene yskä ykkölään,

Avan tauti akkalaan!

Lyö löyly löyhöttele,

Pahat puskut poistele!"

Toimisikohan joku loitsu koronan karkotukseen?

Me jäämme tänne kylpemään, syömään jouluruokaa ja lepäämään. Oikein mukavaa jouluaattoiltaa ja joulunaikaa teille kaikille. Näemme vielä huomenna ja sitten joulukalenteri on meidän osaltamme ohi. 

Luukku 25
  

Joulun tunnelma on näin jouluaamuna parhaimmillaan. Rauhallisuus on lähes käsin kosketeltavaa. Me olemme saaneet kalenterikuvaukset päätökseen ja voimme nyt jäädä lomalle. Onpa ollut mielenkiintoinen joulukuu. Olemme nähneet ja kokeneet paljon. Kiitos sinulle, joka olet ollut mukana matkassa. Nyt on aika toivottaa teille kaikille oikein hyvää loppuvuotta ja ennen kaikkea Onnellista vuotta 2021.
 

Toivottelee tontut Enni ja Sulo ja emäntä Merja